Pelaajat
Vuodesta 1979 on Biddyn lopputurnaukseen osallistunut yli 600 suomalaisnuorta! Ensimmäisinä vuosina joukkue koottiin NKL:n ja HNMKY:n silloin kuuluisista juniorimyllyistä. Muutaman vuoden kuluttua toiminta laajennettin koko Helsingin Piirin alueelle ja vuodesta 1988 on joukkueet koottu koko Suomesta.
Keväällä 2007 pelatiin poikien turnaus New Orleanssin West Wegossa. Viimeksi kun turnaus pelattiin samassa paikassa, oli vuosi 2001 ja suomalaisten ykköstakamiehenä pelasi pieni taitava Petteri Koponen.
Lauri Markkasen Biddy-matka osui vuoteen 2010. Poikien turnaus pelattiin tuolloin, niin kuin niin monesti muulloinkin, Slidellissa, Louisianassa, ja Lauri valittiin turnauksen All American pelaajaksi.
Ensimmäisellä matkalla 1979 oli mukana mm. muuan Petri Niiranen, joka kuuluu ilman muuta parhaimpiin suomalaistakamiehiin ikinä. Monille matka turnaukseen on ollut kimmoke menestyksekkäälle urheilu-uralle, sillä tähän mennessä jo yli 50 Biddy-turnaukseen osallistunutta nuorta koripalloilijaa on edustanut Suomea aikuisten maaotteluissa.
Sittemmin myös jalkapalloa pääsarjatasolla ovat pelanneet mukana olleista Sami Ylä-Jussila ja Veikkausliiga maalivahti Janne Henriksson.
Pääsarja- ja maajoukkuevalmentajista ovat pelaajina matkalla mukana olleet ainakin Ray Ailus, Pieti Poikola ja Jyri Lohikoski.
Nykyisten nuortenmaajoukkueiden tähtipelaajista on Biddy kokemusta ainakin Erik,Sajantilalla, Perttu Blomgrenilla,Oscar Storgårdilla, Teemu Suokaksella,Emerita Mashairella, Sanni Tuomistolla vain muutamia mainitaksemme. Jos kentällä on tapahtunut hyvää kehitystä vuosien aikana, niin suomalaisnuorten kansainvälisyydessä, itseluottamuksessa ja kielitaidossa kehitys on ollut suorastaa valtava! Maailma on Biddyn alkuvuosista ns. pienentynyt huomattavasti ja nykyisin voidaan matkalla keskittyä muihinkin asioihin kuin pelkästään hämmästelyyn ja limun juontiin.
Matkalla nähdään myös vuosittain, että suomalainen koulujärjestelmä tuottaa nykyisellään kielitaitoisia, erittäin hyvän yleissivistyksen sekä hyvän itsetunnon omaavia rohkeita helposti lähestyttäviä nuoria joiden kanssa on Todella kivaa matkustaa.
Petteri Koponen: MaSu, Honka, Bologna, Khimki, Barcelona, München…
Vuoden 2007 NBA:n ykköskierroksen varaus Petteri Koponen on ollut ”Susijengin” kantava voima jo lukuisissa arvoturnauksissa. Petterin ja Laurin lisäksi entisistä Biddypelaajista ovat paikkansa maajoukkueessa viime vuosina täyttäneet myös Roope Ahonen, Mikael Jantunen, Shawn Hopkins, Tuukka Kotti, Carl Lindbom, Kimmo Muurinen, Antto Nikkarinen, Anton Odabasi ja Ilari Seppälä.
Petteri Koposen ura on hieno urheilutarina. Vielä vuoden 2001 alussa 12-vuotias ”Petsku” siivosi Malmin Palloiluhallia ja auttoi pitämään hallin kioskia järjestyksessä. Edessä olisi unelmamatka Biddy Basket -joukkueen kanssa Louisianaan ja Petterin täytyi tehdä oma osuutensa matkansa rahoittamiseksi.
Nyt vuonna 2019 Petteri pelaa jo yhdettätoista kauttaan ammattilaisena Euroopassa. NBA-sopimuskin oli pöydällä 2015 mutta Petteri valitsi toisin.
Vuonna 2001 Biddy-matkan aikoihin Petsku oli 160 cm pitkä ja painoi 48 kiloa. Pelipaikka oli Guard Forward - takamieslaituri ja hänen suosikkipelaajansa sekä esikuvansa oli Teemu Rannikko. Sittemmin kaverukset pelasivat monia vuosia yhdessä maajoukkueessa ja kohtasivat toisensa kentällä useaan otteeseen.
Vuoden 2001 Biddy-vuosikirjassa Petteri Koponen kertoo, että hänen suosikkiruokansa on Pita-leipä, pihvit sekä ranskalaiset. Ne maistuvat kuulemma edelleen, mutta listaan pitäisi lisätä italialaisesta keittiöstä ainakin Buffalo Mozzarella -juusto, joka on Petskun herkkua.
Petteri Koposen Biddy-turnaus pelattiin New Orleansissa, mutta itse peleistä hän ei muista kovinkaan paljon. Paremmin on mieleen jäänyt osana matkaa ollut vierailu Atlantaan, ja silloin NBA:ssa, Hawksissa pelanneen Hanno Möttölän ottelun seuraaminen – kuumeisena tosin.
Pelin jälkeen Hanno tuli tapaamaan Biddy-pelaajia. Se oli matkalaisille huippuhetki! Petteri tuskin tuolloin tiesi, että hänet varattaisiin NBA-liigaan jo kuuden vuoden kuluttua, ja että hän pelaisi yhdessä Hannon kanssa monia maaotteluja jo kovin pian.
Toinen matkalta hyvin mieleen jäänyt asia oli isäntäperheen koti: takapihalla ollut koripallokenttä herätti lievää kateutta. Kasvattajaseurastaan Malmin Super-Koriksesta (MaSu) Petteri siirtyi 16-vuotiaana Honkaan. Hän kävi Mäkelänrinteen yhteiskoulua ja kirjoitti ylioppilaaksi ennen kuin siirtyi Italiaan perinteiseen Virtus Bolognaan.
Dionne Pounds: ”Pelit menivät kai aika hyvin – voitimme turnauksen.”
Dionne Poundsin Floridaan suuntautuneesta Biddy-matkasta on aikaa jo yli 20 vuotta mutta yhä edelleen kokemus on kirkkaana mielessä. ”
Paljon kivoja juttuja tapahtui. Kävimme tutustumassa moniin Orlandon nähtävyyksiin mutta hienointa oli, että saimme asua perheissä. Juta Jahilo oli silloin kämppäkaverini. Myös pelit sujuivat hyvin koska voitimme koko turnauksen.”
Silloisten matkakumppanien kanssa ei aktiivista yhteydenpitoa ole enää kovin paljon mutta ”aina kun tavataan, niin halataan!”
Biddy-reissulla toimittiin joukkueena ja siitä oli oppia tuleviin maajoukkuekoitoksiin, ”ehkä se myös osaltaan vaikutti siihen, että halusin päästä pelaamaan yliopistokoripalloa”.
KTP:ssä uransa aloittanut Dionne Pounds voitti pelivuosiensa aikana kolme SM-kultaa. Hän on ollut vuoden pelaaja kaksi kertaa (2011 ja 2014) ja edustanut Suomea 65 maaottelussa. Vuodet 2005–2007 hän pelasi Lamarin yliopistossa ja opiskeli sen jälkeen Jyväskylässä liikuntatieteen maisteriksi pääai
neenaan urheilu- ja liikuntapsykologiaa. ”Didi” onkin oikea henkilö neuvomaan miten Biddymatkalainen saa kokemuksestaan eniten irti. ”
Muistan hyvin kuinka minua jännitti kun lähdin ensi kertaa Yhdysvaltoihin pelaamaan koripalloa. Liikaa ei kuitenkaan kannata jännittää vaan matka pitää ottaa ainutkertaisena positiivisena kokemuksena. Pitää pelata täysillä mutta ei liikaa pohtia tulosta. Täytyy osata nauttia siitä, että pääsee pelaamaan niin kovia vastustajia vastaan, sillä tuskin heistä kovin montaa on mahdollista kohdata enää uudestaan. Eikä koripallosta muutenkaan pitäisi kovasti stressata vaan sen tulisi olla valinta, jonka kanssa on aina hauskaa!”
Dionne Pounds muistuttaa että jos kuitenkin kovasti jännittää, niin ei muuta kuin kolme syvää hengitystä ja sitten pitää pohtia miksi koripallo on itselle tärkeää, miksi tykkään siitä lajista ja kuinka kivaa on päästä pelaamaan joukkuekaverien kanssa.
”Kukaan ei ole matkalla yksin, vaan koko joukkue valmentajineen on tukemassa, ja jos tuntuu pahalta, pitää uskaltaa puhua!”
Didi korostaa, että Biddy-matkalla ei ole mitään hävittävää, on vain voitettavaa. ”Kokemuksena se on ainutkertainen ja siksi matkasta kannattaa ottaa kaikki ilo irti!”
”Biddy All-American 2010: Lauri Markkanen”
”Hiukan harmitti kun putosimme puolivälieräottelussa pisteellä. Vastustaja rokotti aivan viime hetkellä mutta näin jälkikäteen tuntuu, että pelasimme kohtuullisen hyvin.”
Lauri kertoo, ettei matkasta jäänyt aivan hirveästi mieleen koska varsinkin alussa pelit hiukan jännittivät. ”Asuin perheessä, joka oli aivan tavallinen amerikkalainen perhe. Koti ei ollut mitenkään erityisen hieno mutta hyvää huolta he minusta pitivät.”
Lauri Markkanen ei todellakaan kadu, että pääsi aikanaan mukaan matkalle ja hänen viestinsä tämän vuoden joukkueelle sekä tuleville Biddy-pelaajille on selvä: ”Nauttikaa matkasta ja peleistä rennolla fiiliksellä, uskaltakaa haaveilla menestyksestä ja pysykää positiivisella mielellä.”